Lopun alun meininkiä

Olipas hämmentävää katsottavaa tämä Ylen kotikatsomolle tuotettu fiktiivinen elokuva Ylä-Lapin metsäkiistojen maisemista. Jollakin merkillisellä tavalla kaikki ohjelmassa vilahdelleet viiteryhmät tulivat loukatuksi turhilla kärjistyksillä ja epäuskottavilla ylilyönneillä.

Odotin elokuvasta kuulevansa niitä todellisia ääniä ja tuntoja joita eri osapuolilla on.
Jos ne olisi voinut vangita uskottavasti elokuvan juoneen se olisi auttanut ymmärtämistä ja kenties sovinnon löytämistä.

Elokuvan tekijät ovat tarttuneet haasteeseen johon he eivät fiktion keinoin kyenneet.
Kiistan maailman moniulotteinen ja rehevä todellisuus vääristyy tuntemattomaksi, ohueksi karikatyyrien maailmaksi.

Mutta oudointa minun kannaltani oli se, että tämän fiktiivisen elokuvan draaman käynnistää kriittinen dokumenttielokuva, joka kiertää maailmaa. Sarjan päähenkilö pestataan tuottamaan aineistoa oikaisemaan negatiivista viestiä.
On ilmeistä että Last yoik in Saami forests? elokuva on käsikirjoituksen innoituksen lähteenä tältä osin. Pitäisikö meidän olla kiitollisia dokumenttielokuvamme saamasta huomiosta fiktiivisessä draamassa?

Mielestäni nyt Ylellä olisi luonteva tilaisuus esittää myös tämä kriittinen dokumenttimme, jossa todelliset ihmiset saavat äänensä kuuluviin ja kertovat huolensa ja tilanteensa. Eikö tällaisia ihmisten ääni-dokumentteja juuri tulisi tuottaa ja näin avata julkista keskustelua vaikeistakin aiheista?

Lopun alun sijasta tarvittaisiin uuden alkua. Metsätalouden rakennemuutos koettelee koko Suomea. Dialogia parempaa todellisuuden hahmottamisen metodia ei ole keksitty.
Nyt olisi sen aika.

Hannu Hyvönen
jk Olemme päivittämässä viimeisimpiä käänteitä Inarin metsäkiistasta elokuvaan.
Kts: http://elonmerkki.net