lauantai 14. maaliskuuta 2009

Vihanlietsonta ei auta Lapin metsäkiistassa



Lapin Kansan toimituspäällikkö Jouko Kurpan kolumni on hämmentävää
luettavaa.

Kirjoitus syyttää estottomasti "etelän luonnonsuojelijoita" vihan
lietsonnasta Lapin metsäkiistassa. Kuitenkin kirjoitus itsessään on
täydellinen tyylinäyte siitä lietsonnasta, johon Lapin Kansan
lisäksi myös Inarilainen on palstatilaa valitettavan usein antanut.

Kurpan syytös on vakava. Vihan lietsonta kansanryhmiä kohtaan on
rikoslain mukainen rikos. Ei kuitenkaan ole havaittu yhdenkään
luonnonsuojelujärjestön syyllistyneen tähän. Jos Kurpalla on parempaa
tietoa, syytös olisi hyvä yksilöidä.
Ketkä ja miten ja keitä kohtaan ovat vihaa lietsoneet?

Kurppa kuitenkin kirjoittaa: "Jos pohjoisessa on kiistaa esimerkiksi
poromiesten ja metsämiesten kesken, ei sinne tarvita etelän aktivisteja
lisää vihaa lietsomaan." Hän ilmeisesti tarkoittaakin vihanlietsonnalla
sitä, että muualla asuvat ihmiset ylipäänsä puuttuvat ja ottavat kantaa Lapin
metsätalouden kysymyksiin.

Tämä on järkyttävä ja syvästi sananvapautta loukkaava näkemys. Kun
Kurpan kirjoitus itsessään selkeää populistista vihanlietsontaa, hän
ilmeisesti on sitä mieltä että "ulkopuolisten" kannanotot oikeuttavat
sekä vihan että vihanlietsonnan näkemysten esittäjiä vastaan.

On vaarallista jos suuren maakuntalehden päällikkötason henkilöltä
menevät näin perustavasti käsitteet sekaisin.
Kaikilla ihmisillä Inarissa, Suomessa ja maapallolla on oltava oikeus
ilmaista mielipiteensä siitä mitä Lapin metsävaroille on tapahtunut ja
tapahtuu. Ei mikään maa tai alue voi sulkeutua tällä planeetalla julkisesta
seurannasta ja mahdollisuudesta joutua keskustelun kohteeksi. Se mitä
tapahtuu maapallon metsäpeitteelle Suomessa, Venäjällä, Kanadassa tai
Amazonilla on globaalin huomion kohteena ja näin pitää ollakin. Myös
alkuperäiskansojen tilanteet, mielipiteen vapaus ja ihmisoikeudet
maailman eri kolkilla ovat kansainvälisen huomion kohteena ja hyvä niin.

Nyt kaivataan argumentteihin perustuvaa rauhallista keskustelua Lapin
metsien ja metsätalouden tilasta, tilanteesta ja tulevaisuudesta.
Millaisia hakkuita ja millaisissa metsissä tarvitaan ja mihin käyttöön Lapin puuta
ohjataan? Onko mahdollista sovittaa oikeasti yhteen metsätalouden, poronhoidon
ja matkailun tarpeita? Kuinka turvata saamelaisen vapaasti laiduntavan poronhoidon
tulevaisuus? Millaisia ekologisia reunaehtoja maailman pohjoisimmissa metsissä
on huomioitava?

Maakunnan päälehden tulisi rohkaista kaikkien osapuolien ja
näkökantojen vuoropuhelua, ei kriminalisoida joitakin tahoja, eikä yllyttää
agressioita mitään ihmisryhmiä kohtaan.






2 kommenttia:

  1. Lapinliitto esitti jokin aika sitten, että Kemijärven sellun kohtalo on esimerkki ylisuojelusta. Lapinliiton ympärillä oleva valtaryhmittymä kuvittelee olevansa varsinainen "massaliike", mutta laajemmasta näkökulmasta se on alueelleen haitta aiheuttava nurkkapatrioottinen organisaatio, joka ei tiedä (ei halua tietää)paljonko kello on.

    VastaaPoista
  2. Hyvä huomio. Tietyillä piireillä näyttää olevan taipumus olla edustavinaan koko Lapin etua ja kaikkia ihmisiä alueella. Näköharha syntyy aikalailla juuri alueellisen median toimesta, joka on synnyttämässä kuvaa marginaalisista ryhmistä vastustamassa hakkuita. Kentällä kuva on toinen. Tavalliset ihmiset ovat huolissaan ja ahdistuneita metsien katoamisesta. Mutta tämä ääni ei välity. Dokumenttia tehdessämme törmäsimme moniin yrittäjiin, jotka arvostelivat Metsähallitusta mutta kieltäytyivät haastatteluista. Painostuksen ilmapiirissä on turvallisinta olla hiljaa tai haukkua luonnonsuojelijoita ja/tai saamelaisia poromiehiä.

    Hannu

    VastaaPoista