sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Pyhät puut ja maisemat

Kun seisoimme Tuulispäätunturin laella ja Oula Näkkäläjärvi puhui saameksi dokumentin Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä? avausrepliikit, en tiennyt tarkkaan ottaen mitä hän sanoi. Olin pyytänyt häntä kertomaan uudestaan sen mitä hän oli sanonut meille kotonaan takan ääressä: Minä en halua puhua mistään Ylä-Lapista. Tämä on Saamenmaata, olemme keskellä Saamenmaata joka ulottuu neljän valtion alueelle.

Kun saimme puheen käännetyksi ilahduin. Oula puhui Saamenmaan sydämestä ja pyhistä maista ja maisemista. Hienoa ja rohkeaa puhetta. Vielä löytyy niitä, jotka uskaltavat puhua Maan pyhyydestä.

Pyhän kokeminen ei ole ainoastaa saamelaista perinnettä kantavien ihmisten yksinoikeus. Myös meillä suomalaisilla on pyhämme. Tästä muistuttavat lukemattomat pyhä-alkuiset paikannimet.

Pyhän historia on kuitenkin traumaattinen. Viime vuosituhannen alussa nämä asuma-alueemme kohtasivat globalisaation ensimmäisen aallon. Vuonna 1154 alueemme liitettiin Rooman katolisen kirkon valtapiiriin ja alkoi systemaattinen vanhan luontouskonnon vaino ja hävitys. Pyhät puut ja uhrilehdot kaadettiin, tietäjiä ja parantajia vainottiin ja poltettiin noitina.

Mutta vielä löytyy muutamia pyhiä puitakin. Timin mänty Hämeenkyrössä on yksi yhä elossaoleva.

Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Puiden kansa on tärkeä kirja, joka auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja juuriamme. http://www.puidenkansa.net/ALOITUS.html

Pyhyyden kokeminen on kuitenkin asia jota ei voi hävittää, eikä monopolisoida.
Inarin maisemissa pyhän kosketus tuntuu olevan lähellä, mutta sama taika asuu kaikkialla missä elävä maa on säilyttänyt eheyttään.

Muutama vuosi sitten haastattelimme metsänomistaja Kauno Hopeasaarta joka on yksi niistä sadoista metsänomistajista, jotka saivat tuomion metsänhävityksestä. He eivät suostuneet avohakkuisiin, vaan halusivat jatkaa perinteisellä poimintahakkuisiin perustuvalla linjalla.

Kun kysyin lopuksi häneltä metsän merkityksestä henkilökohtaisesti, vastaus kiteytti lukemattomien suomalaisten ja myös saamelaisten tunnot:
Metsä on minulle henki ja elämä. Se on kirkko ja rukouspaikka ja vapaa-ajanpaikka.

Katso haastattelu tästä:
http://video.elonmerkki.net/laki/hopeasaari.mp4

Kaunon kertomus on yksi tarina työn alla olevassa metsädokumentissamme, jossa käydään läpi näitä oikeusmurhia ja metsänomistajien kertomusten kautta hahmotetaan koko sotien jälkeisen tehometsätalouden historiaa.

Se on ekologisten ja ekonomisten tappioiden historiaa, mutta yksityisen metsässä kulkijan kannalta myös pyhän häväistyksen historiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti